Elinikäisestä oppimisesta tuli trendisana Euroopassa 1990-luvun puolivälissä, ja se on nyt ehkä ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin.
Elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan ajatusta siitä, että ihminen oppii uutta koko elämänsä ajan. Oppimista tapahtuu monenlaisissa tilanteissa. Suuri osa oppimisesta tapahtuu muodollisen koulutuksen päättymisen sekä aikuiselämämme ja uramme alkuvaiheiden jälkeen. Elinikäinen oppiminen paitsi helpottaa työllistymistä myös tukee henkilökohtaista kehitystä.
D.S. Hildebrandin tekemän tutkimuksen (2008) mukaan elinikäisellä oppimisella on lukuisia hyötyjä:
Oppimisella on tunnetusti suotuisia vaikutuksia aivoille. Esimerkiksi uuden taidon tai harrastuksen opettelu lisää aivojen tehokkuutta ja edistää muistin toimintaa. Vanhetessamme jatkuva oppiminen auttaa myös pitämään mielen terävänä. Tutkimusten mukaan oppiminen voi jopa auttaa viivästämään Alzheimerin taudin oireita.
Rutiineista poikkeaminen, uusiin haasteisiin tarttuminen tai uuden opettelu voi ehkäistä omien kykyjen epäilemistä. Elinikäinen oppiminen on tapa tehdä elämästä ja työstä merkityksellisempää. Se luo luottamusta kykyyn oppia, jakaa tietoa muiden kanssa ja selvitä haasteista.
Samanhenkisten ihmisten kanssa opiskelu tarjoaa mahdollisuuden seurusteluun muiden kanssa ja voi auttaa kehittämään sosiaalisia taitoja. Kun opimme, tulemme osallisiksi muiden elämästä. Lisäksi muilta oppiminen ja muiden kanssa oppiminen auttaa luomaan ja parantamaan ihmissuhteita.
Elinikäinen oppiminen on olennainen osa urakehitystä. Oppiminen parantaa vanhoja taitoja ja tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta, mikä tukee henkilökohtaista ja ammatillista kehittymistä.
Oppimisessa tarvitaan viestintätaitoja, eli luku-, kuuntelu- ja kirjoitustaitoja. Näiden taitojen kehittäminen parantaa vuorovaikutustaitoja sekä kykyä sanoittaa ajatuksia ja tunteita. Näistä taidoista on hyötyä, kun kirjoitamme sähköposteja, raportteja ja muita vastaavia.