Varovaiset toiveet heräsivät ensimmäisen kerran keväällä 2016. Kollegani Tuomo Tähtinen, joka toimi tuolloin Music Finlandin toiminnanjohtajana, oli valmistunut Aalto-yliopiston MBA-ohjelmasta. Tiesin, että haluan kulkea saman tien, mutta miten? Asuin 3- ja 6-vuotiaiden lasten kanssa Tallinnassa, jossa työskentelin Suomen Viron-instituutin johtajana. Aikatauluissa oli jo muutenkin säätämistä, päivissä jaksamista, koulutuksen hinta hirvitti, entä osaisinko omaksua totaalisesti toista alaa vieraalla kielellä.
Vuosi myöhemmin jututin Co-foundersin toimitusjohtajaa Ia Adlercreutzia. Ia oli voimaantunut Aallon EMBA-opinnoista. Huokasin syvään. Olosuhteeni olivat yhä samat, vain lapset vuoden vanhempia. Kävin läpi EMBA-ohjelmien rankkaukset, koska halusin parasta. Economistin ja Financial Timesin ranking-listoille pääsivät Suomen koulutusohjelmista vain brittiläisen Readingin yliopiston Henley Business School sekä Aalto-yliopisto, tässä järjestyksessä. Nämä kaksi koulua kosiskelivat kilvan potentiaalisia opiskelijoita.
Henleyn valinta perustui käytännön syihin. Aloittaessa olin sitoutunut maksamaan koulutukseni itse. Vaikka loppuosan rahoitti lopulta työnantaja, selvisin hieman huokeammin Henleyn kuluista. Toisekseen, sain maksaa tutkintoa osissa sitä mukaa kuin se eteni. Kolmanneksi, Henleyn joustava aikataulu oli elämäntilanteessani ainoa vaihtoehto. Lähiopetusta oli hyvin vähän. Suurin osa opiskelua oli perusteellisten assignmenttien työstäminen. Tehtävät tehtiin työnantajalle – joko omalle tai jollekin muulle – olemassa olevista haasteista tai mahdollisuuksista. Kysymyksiä ratkottiin tutorin, opiskelutiimin ja opettajien kanssa. Töiden kanssa ei ollut leikkimistä – jos assignment ei mennyt läpi, sen sai uusia vain kerran. Toinen hylsy olisi tarkoittanut koulutuksen päättymistä.
Jälkikäteen ymmärsin, että Henley todella vei minut vieraille vesille. Olin valmistunut 2004 filosofian maisteriksi kotimaisesta kirjallisuudesta. Humanistitaustallani erotuin jo pelkästään suomalaisopiskelijoista, joista suurin osa työskenteli yritysmaailmassa. Vaikka Henleyllä on suomalainen sivuliike, brittiläinen yliopistokulttuuri löi meihin leimansa. Koululla on erittäin vahva identiteetti ja arvomaailma sekä, kollegaani lainaten, ”raastava” pedagogiikka kysymyksenasetteluineen ja arviointeineen. Reflektoinnille annetaan painoarvoa paljon.
Pahimmat kompuroinnit tein ensimmäisen vuoden aikana. Pelkästään käsitteiden ja opiskelutavan omaksuminen tuntui vaikeilta – osin ammatillisesta taustastani johtuen. Vaativan rahoituksen moduulin – käytännössä kauppakorkeakoulu kolmessa kuukaudessa – vedin varman päälle kovalla työllä. Tein työni Kalevana Korulle, jonka tuolloinen toimitusjohtaja Riitta Huuhtanen antoi lempeän perehdytyksen liike-elämän lainalaisuuksiin. Kun eräänä varhaisena kesäaamuna lasten nukkuessa diskonttasin pitkäaikaisten investointien kannattavuutta Internal Rate of Return -laskukaavalla, tunsin olevan matemaattisten kykyjeni äärirajoilla. Jälkikäteen kuulin muiden käyttäneen exceliä.
Ensimmäisen vuoden aikana tapahtui suuria muutoksia paitsi elämäntilanteessa, myös minussa itsessä. Alanvaihto konkretisoitui, kun minut valittiin ensimmäistä kertaa kunta-alalle nykyiseen toimialajohtajan tehtävääni. Loppukuukausiin ajoittui Suomeen paluu. Muutokset olivat niin isoja, että päätin jäädä opinnoissani puolen vuodella tauolle.
Muutakin tapahtui. Opintojen alkupuolella, osin ulkoisistakin syistä, tipahdin vuosikymmenten mittaisiin kipupisteisiin, kuten häpeän tunteisiin ja epävarmuuteeni. Täysin vieraiden kokonaisuuksien haltuunotto kuitenkin lisäsi itsevarmuutta nopeasti. Ammatti-identiteettini johtajana alkoi tuntua päivänselvältä asialta. Autenttisen johtajuuden käsite suorastaan löydöltä. Tuntui kuin olisin viimein tullut kotiin, tai kasvanut aikuiseksi, miten sen haluaakaan sanoa. Tiesin että tehtäväni tulevaisuudessa on johtaa ja luoda turvaa muille ihmisille.
Tauko lisäsi opiskelumotivaatiota, ja loppukesästä 2019 olin valmis jatkamaan. Vaikka vaativuustaso selvästi kasvoi strategisen johtamisen myötä, opinnot tuntuivat aiempaa helpommilta. Business-orientoituneiden tehtävänantojen sovittaminen kolmannelle tai julkiselle sektorille ei aina ollut yksinkertaista, mutta moduulien professorit arvostivat sitä. Johtamisen lainalaisuudet ovat yleispäteviä alasta riippumatta.
Kolmas vuosi tehtiin lopputyötä. Minua onnisti, sillä sain sitoutuneen ja näkemyksellisen johtavan tutkijan David Reesin supervisorikseni. Davidilla oli kykyä ohjata vähän tutkittua ja monimutkaista aihettani poliittisen ja virkamiesjohdon kaksoisjohtajuudesta. Haastattelin työhön Keravan silloisen kaupunginhallituksen ja johtoryhmän jäseniä. On paljon Davidin ansiota, että lopputyöni arvosana oli erinomainen. Kun kirjoitustaipaleen alkukuukausina lähetin tekstiä kommentoitavaksi, David ehdotti loputtomasti muutoksia ja totesi, että alun perusteellinen työ palkitaan lopussa. Näin kävi – hitaan ja raskaan vaiheen jälkeen työ lopulta kirjoitti itse itsensä.
Miten opinnoille sitten löytyi aikaa? Kova motivaatio varmisti itsekurin, mutta olosuhteiden järjestäminen olikin jo haasteellisempaa. Käytännössä kaikkiin loma-aikoihin sisältyi opintoja, jolloin muu perhe lähti – tai lapset lähetettiin – pidemmälle tai lyhyemmälle matkalle. Ennen koronaa vietin lukuisia lauantaita kirjastoissa kirjoittamassa. Varastin aikaa sieltä täältä. Pyysin äidiltäni lastenhoitoapua vieläkin useammin. Aiheutin perheenjäsenissä turhautumista ja ärtymystä.
Joskus maanantaiaamuisin olin uupunut kirjoittamisesta. Vaikka odotin opintojen päättymistä saadakseni normaalielämän takaisin, jollain tavalla myös kaipaan sitä aikaa. Opinnot antoivat henkilökohtaisen ja antoisan tilan oivalluksille ja omalle kasvulle. Kun palasin kerran Münchenista strategiamoduulin opetuksesta, ajattelin, tästä ei ole paluuta. Jokin ajattelussani oli toisin.
Keväisenä maaliskuun päivänä 2018, sattumalta 40-vuotissyntymäpäivänäni, nostimme Henleyssä maljoja koulutuksen alkamisen kunniaksi. Aurinko paistoi, lampaat laidunsivat viheriöillä, soutajat etenivät tasaisesti pitkin Thamesia. Tuolloin Suomen-johtaja Annu Matula sanoi: ”Teidän elämänne tulee muuttumaan tämän matkan myötä”.
Palaamme takaisin tuohon taianomaiseen maisemaan vielä kerran, vuoden kuluttua, jolloin koronan viivästyttämä graduation ceremony voitaneen viimein järjestää.
Lue lisää EMBA-ohjelmasta.
Valokuvat: Petra Mengelt and Pekka Korvuo