Me Henley Business Schoolissa olemme jo vuosia sitoutuneet edistämään reflektiivistä ajattelua ja nostaneet esiin sen merkitystä johtajana kehittymisessä. Osana henkilökohtaista kehittymistä luomme ohjelmissamme osallistujille tilan "pysähtyä ja ajatella", kun he etenevät omalla kasvupolullaan.
Olemme ajan mittaan tehneet muutamia johtopäätöksiä reflektoinnista, ja haluaisimme jakaa kuusi tapaa, joilla voit alkaa tutkia ja vahvistaa reflektiivistä käytäntöäsi. Tavat eivät ole tietyssä järjestyksessä:
1. Löntystä - aina kun se on järkevää
Useimmat johtajat elävät maailmassa, joka painostaa heitä nopeuteen ja välittömään ongelmanratkaisuun (ratkaisuihin, jotka usein johtavat vain uusiin ongelmiin, jotka vaativat jälleen lisää välittömiä ratkaisuja jne.). He myös huomaavat, että heillä on näennäisesti paljon tietoa saatavillaan aivan käden ulottuvilla ympäri vuorokauden, ja että heidän odotetaan tietävän kaikki. Lisäksi muutosvauhti estää toimimisen, joten he ovat jatkuvasti takajaloillaan. Tämä on nk. mikroaaltojohtamista, jossa luetaan nopeasti ohjeet (mitä pomo haluaa?), ja heitetään ongelma koneeseen pyörimään korkealla kuumuudella.
Kaikenlaiset liiketoiminta- tai johtamiskysymykset eivät kuitenkaan ole tällaisia. Joskus tarvitaan hitaasti kypsyvää lähestymistapaa, ja asioiden on annettava hautua.
Ruoanlaitossa hauduttaminen on vähän sama asia kuin kävelyssä löntystäminen. Löntystäminen on kävelyä rennompaa ja mutkittelevampaa; kyse ei ole vain hitaasta kulkemisesta. Löntystäminen on sekä henkisen toiminnan metafora että kirjaimellinen toiminta, ja sinun kannattaa kokeilla molempia. Oletko jumissa? Kyllästynyt? Eikö sinulla ole aikaa? Lähde vaeltamaan (ilman puhelinta). Kun kuljeskelet, sinulla voi olla tai olla olematta mielessäsi jokin paikka, jonne haluat mennä. Voit tai voit olla käyttämättä ajan ongelman pohtimiseen, ja voit tai voit olla olematta avoin suunnitelmiesi muuttamiselle matkan varrella. Tuolla vauhdilla virittäydyt ympäröivään maailmaan, mitä strategisen johtajan itse asiassa kuuluukin tehdä.
2. Kirjoita asiat ylös
Mieluiten käsin ja mieluiten muistikirjaan, jota kannat mukanasi. Tai muistilapuille. Tai näytölle, jos se on sinun tapasi. Kun olet pohdiskelevassa mielentilassa, ideat ja ajatukset iskevät sinuun suunnista, joita et osannut edes odottaa. Jos et kirjoita niitä ylös, ne haihtuvat ja menevät ohi. Kokouksissa tehtyjen muistiinpanojen ei tarvitse olla kokouksen muistiinpanoja, vaan ne voivat olla kokouksessa tehtyjä muistiinpanoja.
Päiväkirjan, blogin tai lähes minkä tahansa laitteen käyttäminen ajatusten muistiin kirjaamiseksi tai ideoiden kehittämiseksi on eräs ajatusten käsittelyn muoto. Muistiin kirjatuista ajatuksista tulee saavutettuja ajatuksia, ei kadonneita.
3. Älä ole kiireinen, ole läsnä
Elät vain kerran - sanonta kuuluu - mutta jos teet sen oikein, yksi kerta riittää. Useimmat meistä elävät paljon pidempään kuin esi-isämme, olipa kyse sitten parantuneesta terveydenhuollosta, alkukantaisten vaarojen puuttumisesta tai vain hyvästä tuurista. Silti, etenkin keski-ikäisinä, pysymme niin keskittyneinä menneisyyden sanelemaan tai tulevaisuuden ennakoimaan toimintaan, ettemme huomaa, että eläminen tapahtuu vain nykyhetkessä.
Rajoitamme valintojamme, kun lykkäämme asioita tai kun uskomme olevamme täällä vain menneisyytemme vuoksi. Mikä pahempaa, olemme omaksuneet absurdin määritelmän nykyhetkestä, joka on veitsenterällä oleva, hennon ohut jako kiinteän menneisyyden ja painavan tulevaisuuden välillä. Tämä ennen-jälkeen-määritelmä nykyisyydestä on illuusio.
Meidän ei myöskään pidä määritellä nykyhetkeä hetkeksi, jonka voimme todella kokea vain, jos todella, todella keskitymme; kuin neulanpiston. Nykyhetkessä on paljon suurempi mahdollisuus, ja se voi olla todellinen vihje siitä, mitä reflektiivinen harjoittelu tekee. Pyri tarkastelemaan nykyhetkeä joustavana ja venytä sitä (sekä eteen- että taaksepäin) niin, että se sisältää kokemuksesi menneisyydestä ja tulevaisuudesta, jotka ovat nykyhetkessä olevia näkökulmia samalla tavoin kuin se, mitä ajattelet nykyhetken olevan. Kun teet näin, syiden ja seurausten rajat alkavat hämärtyä ja voit herätä huomaamaan ympärillä olevien ihmisten läsnäolon. Nykyajan johtajan uralle ominainen "kiireisyyden" julkisivu putoaa pois.
4. Ole utelias, tarkka ja sinnikäs
Reflektiivisessä harjoittelussa on kyse siitä, että teet asioita niin, että lisäät tehokkuuttasi nykyhetkessä (joka kattaa siis myös menneen ja tulevan). Ulospäin näyttää, että toimit rauhallisesti ja harkitusti tuuliviirimäisyyden sijaan. Se, mitä sinulle tapahtuu ympärilläsi tai omien odotustesi seurauksena, vain lisää kykyäsi toimia sekä spontaanisti että tarkoituksenmukaisesti.
Tässä on kolme näkökohtaa:
Uteliaisuus: luontainen halumme tietää, olla kiinnostunut ja pyrkiä löytämään selityksiä
Täsmällisyys: huolellinen ja harkittu lähestymistapa tietämiseen siitä, miten asiat ovat (vaikka tämä edellyttää, että ensin tiedämme, miten tiedämme)
Sitkeys: ei luovuttamista tai periksi antamista. Uteliaisuudella ja avoimella mielellä tämä voi muuttua jääräpäisyydeltä näyttävästä "kyllä, ja..." -hengeksi, johon improvisoijat ja jazz-muusikot luottavat.
5. Unohda perfektionismi
On kiehtovaa, kuinka monet Executive MBA -opiskelijat tuovat perfektionisminsa lähes ylpeyden merkkinä kurssille. Perfektionismilla ei kuitenkaan voi voittaa - se on tavallaan sen merkitys. Hylkää se. Etsit täydellisyyttä aivan väärästä paikasta, jos olet perfektionisti. Ongelma on se, että monet erittäin fiksut ja taitavat johtajat uskovat vakaasti, että perfektionismin vastakohta on huolimattomuus tai kakkosluokan tekeminen. Perfektionismin vaihtoehto on kuitenkin tietoisuus ja joustavuus.
6. Oleta, että teet oletuksia
Ennen reflektiiviseksi ajattelijaksi ryhtymistä useimmat johtajat ovat melko varmoja tiedoistaan. He kokevat, että heidän on oltava hallitsevia rakentaakseen tai ylläpitääkseen uskottavuuttaan - "minun on näytettävä siltä, että tiedän, mistä puhun". Tämä uskomus voi antaa kaikenlaisten ajattelun ennakkoluulojen hiipiä sisääsi.
Reflektiivisen ajattelun harjoittelu on prosessi, jossa keskeytetään tuomitseminen, asetutaan mukavasti tilaan, jossa lukee "en tiedä", sekä etsitään aktiivisesti omia ja muiden olettamuksia, jotta voidaan selvittää, miksi ollaan jumissa. "Minkä täytyy olla niin, että pystyn pitämään tämän position?". Jatka kaivamista. Se, mitä ajattelet juuri nyt, on rakennettu muille perustuksille, ja suoraan sanottuna on epätodennäköistä, että koskaan pääsisit täydelliseen peruskallioon, sillä oletuksia on rakennettu (kulttuurisesti ja sosiaalisesti) vuosituhansien aikana monin kerroksin. Olemme usein tietoisia vain yhdestä tai kahdesta tällaisesta kerroksesta suhteessamme todellisuuteen.
Yksi tämän tekemisen sivuvaikutuksista on, että pysähdyt ja kuuntelet. Kun teet niin, sinulla on paljon paremmat mahdollisuudet huomata eri vaihtoehtoja.
